Mä istuin keittiön pöydällä ja katselin kun faija kokkasi mulle. Mä olin väsynyt, kai isä pelkäsi, että mä tekisin jotain itselleni. Mutsi oli ilmottanut mun käytöksessä heti isälle ja ne epäili, että mä olin alkanut käyttää jotain. Olin istunut pari viikkoa kotona. Sain pitää lomaa. Kiskan pitäjä Antti piti mut mielummin palkkalistoilla kun potkaisi pois. Varmaan siksi, että olin ainut, joka siellä halusi olla töissä. 

Juska oli yrittänyt soittaa mulle monta kertaa, mutta mä en halunnut puhua sille. Mä halusin vaan, että se painuisi sinne helvetin Hempereeseen ja saisin unohtaa sen ja Aadan.  Silti mä en tajunnut, miksi mulla oli niin paha olla. Tuntui, etten saanut ilmaa ja että kuolisin. Mua oli ennenkin satutettu, mutta tää oli jotain niin paljon pahempaa. Musta tuntui, että Juskan mukana mun elämästä lähtisi, joku sellainen ihminen, josta mä kerrankin olin oikeesti välittänyt.

Ensio istui tuolille ja sytytti sinisen bonuksensa ja nappasi mun paljaasta pottuvarpaasta kiinni. ”Tämä pikku possu selvisi teurastajalta.”, se totesi matalalla äänellään ja hymyili mulle viiksiensa alta. Mun oli pakko hymyilla sille. Karistin omaa tupakkaani tuhkakuppiin, joka oli pöydällä ja tuijotin isäni silmiin. ”Julia...”, Ensio sanoi ja vei ison kouransa tummiin hiuksiinsa, joissa oli jo häivähdys harmaata. Oikeastaan vasta nyt tajusin, kuinka komea mun isäni oli. Mutta miksi se sitten oli yksin?

”Lupaathan sä mulle, että sä yrität jaksaa...Mä rakastan sua niin paljon, sä olet mulle tärkeintä tässä maailama kulta pieni”, Mun isäni sanoi ja tunsin kuinka kyyneleet kohosi mun  vihretävän harmaisiin silmiini. ”Oi isä”, sain henkäistyä ja halasin sitä. Oikeastaan mä tiesin, että vaikka mä hetkittäin vihasinkin sitä ihmistä, ilman sitä mä en pärjäisi jaksaisi enää ollenkaan. Me halattiin pitkään ja hartaasti isäni silitellessä mun mustaa tukkaa. Meidät havahdutti siihen hetkeen ovikellon soitto. Vetäydyin kaemmas isästä ja pudistelin päätäni. Isä huokasi ja meni sitten eteiseen ja kuulin kuinka lukko avattiin. Tämä oli niitä hetkiä, jolloin mä vihasin sitä.

Tumpasin tupakan ja olin omissa maailmoissani kun tajusin, että isä puhui mulle taas. Käänsin katseeni ikkunasta ja huomasin Tonin, joka seisoi Ension vieressä. Toni näytti jälleen kerran joltain yksityis etsivältä,  aurinkolaseissaan, nahkatakissaan ja farkuissaan. ”Mä tästä menenkin, tulen illalla sitten käymään”, mun isä totesi ja heilautin sille kättä. Laskeudun varovasti pyödältä ja tuijottin Tonia, joka vastasi mun katseeseen, kylmänä ja etäisenä kuten aina.

Kun ovi viimein kolahti kiinni sain puhekykyni takaisin. ”Tuota, otat sä kahvia tai jotain? Olisit soittanut ensin.”, totesin ja aloin höösäämään tiskialtaan ääressä. Äkkiä mä tunsin kuinka Tonin kädet kiertyi mun lanteille ja mä menin lukkoon. Veri kohahti mun päähän sellaisella vauhdilla, etten kuullut omia ajatuksiani ja pudotin kahvin purut tiskialtaaseen. Toni käänsi mut hellästi itseään kohti. Mun päässä kävi tuhansia ajatuksia siitä, miten mä olin aina leikitellyt tällä ajatuksella, että mä saisin kerrankin siitä jätkästä irti jotain inhimillistä. Unelmaksi se jäi nyttenkin.

”Julia... ”, se sanoi ja mä tuijotin sen laseihin hämmästyneenä. ”Mitä?”, mä sanoi kysyttyä ääni kireenä, se oli just tommoinen sai naiset kuumiksi pelkällä katsellaan ja sitten se oli saatana jotain jäätä. Näinköhän sen kalukin olisi vaan iso paksu jääpuikko. ”Sun täytyy suostua tähän”, se sanoi ja mä aloin nähdä punaista. ”Suostua mihin?”, totesin ääni kireänä ja katsoin kun se veti taskustaan jotain ja ojensi sen mulle. Raskaustesti... Nyt mä en oikein ymmärtänyt. ”Haluuksä mun kaa lapsen?”, kysyin ja en oikeasti tajunnut missä mentiin.  Toni vetäytyi kauemmas ja mietti selvästi, että miten se kertoisi sen.  ”Mä kuulin, kun Juska sano baarissa toissa iltana, että se oli viimesimmän kerran unohtanut kortsun...”, Toni sanoi ja nosti katseensa muhun. Mä tuijotin Tonia. ”Niin ja Aada sen pennun saa en minä”, totesin hiljaa vaikka mua alkoi pelottaa. ”Tekisit nyt...”, Toni rukoili mua ja huokasin napaten testin siltä ja painuin vessaan.

Varttia myöhemmin mä itkin lattialla. Kaksi viivaa. Toni piteli mua kainalossaan. Mä itkin ja kirosin mielessäni. Mä olin raskaana Juskalle, miten helvetissä, mun elämä oli mennyt näin vaikeeksi.