Mä nousin ulos Tonin autosta ja kumarrun sen puoleen hymyilen. ”Et sä haluisi tulla pelastaa mua? Mä haluisin nähdä Kaijan ilmeen kun raahaan sut sinne perhe illalliselle myös”, totesin Tonille ja virnistien kevyesti. Tonin kivisillä kasvoilla kävi nopea hymy ja se laittoi ne poliisi tyyliset aurinkolasinsa päähän. ”Houkutteleva tarjous, mutta mun on pakko mennä töihin.”, mies sanoi ja tunki kätensä ikkunasta ja pörrötti mun mustaa tukkaa. ”Pärjäile kuutti”, hän totesi ja sillä hetkellä mä näin hetken, että Toni olisi halunnut sanoa mulle jotain. Mutta ennekuin tajusin, se oli jo kaasuttanut pois. Joskus mä oikeesti leikittelin ajatuksella, että Toni ja mä alettaisiin seurustelemaan, mitä siitä tulisi. Mutta sellainen Toni oli, mystinen ja kaukainen, se tunsi kaikki, mutta ei kukaan sitä. Mitähän sillekin oli sattunut, että siitä oli tullut sellainen.
Hymähtäen käännyin ympäri ja menin parkkipaikan läpi kohti kerrostaloa, jossa mutsi asui. Se oli oikea lähiöhelvetti, yh-äitejä, nakkareita, juoppoi ja entisiä mielenterveys potilaita. Avasin alaoven ja lähtien menemään ylös. Mä olin jo myöhässä, kello oli varmasti jo vartin yli kahdeksan. Mutta Juska oli lähtenyt mun luolta vasta seitsämältä. Jokin tuntui jyrsivän mun sydäntä ja poltteli sisällä, mä tiesin, että tein väärin, mutta samalla se oli kosto Aadalle ja äidille. Eniten mua hävetti se, että Aada oli soittanut, sille ja mä olin maannut sen kainalossa ja tuntenut sen kaiken rakkauden mitä Juska mulle antoi ja omisti. Ja mitä se oli tehnyt, sanonut tyttöystävälleen, että oli serkkunsa kanssa korjaamassa sen autoa.
Melkein mekaanisesti painoin ovikelloa ja odottelin. Mutsi tuli avaamaan, sillä oli päällä punainen neulemekko ja siinä mekossa oli iso musta vyö, jossa oli koristeellinen iso kultainen solki. Sen vaalea tukka oli olkapäille olevilla kiharoilla ja naamassa turhan nuorekas meikki, joka sai sen näyttää entistä vanhemmalta. Musta tuntui, että mä katselin vierasta ihmistä. Mutta se, että Aada vilahti sen takana sai mut uskomaan, että se todella oli Kaija.
”Hei kultaseni, mene vaan pöytään tuon paistin ihan just”, Kaija sanoi ja meni keittiöön. Mä astui sisälle ja riisuin mun maiharit. Äkkiä mua ahdisti, en tajunnut ensin mikä mutta tajusin heti kun istuin pöytään. Aada tuijotti mua onnea säihkyvänä sinisillä silmillään. Kaikki mitä se pälätti Juskasta meni mun korvien ohi. Ja kaikki se vaan siksi, että aloin oikeasti suunnitella miten mä saisin Juskan itselleni.
Koko illallinen tuntui lipuvan mun ohitse.... Melkein kunnes se tapahtui... Koko elämä kääntyi päälaelleen.
”Mä olen raskaana”, Aada sanoi hiljaisena ja tuijotti jälkiruoka kulhoaan. Mä olin tukehtua kirsikkaani kun taas Kaija pomppasi ylös hihkuen ja taputti käsiään yhteen. ”Ihanaa”, mutsi sirkutti. Mä tuijotin sitä hetken, mutsi ei voinut olla tosissaan. ”Mutsi sä et voi olla tosissas Aada ei ole viel edes täysi-ikäinen!”, mä ärähtin ja iskin nyrkit pöytään nousten seisomaan. Mun silmiä poltti, mä en silti antanut kyyneleiden paljastaa mua. Aada ja mutsi tuijoitti mua hölmistyneenä. ”Tietääkö Juska?”, mä kysyi vihaisena ja puristin pöytäliinaa yrittäen pitää itseni tyynenä.
”Pidätsä mua ihan hölmönä... Tietää, me muutetaan parin viikon päästä Hempereeseen. Jaska sai sieltä töitä ja meillä on kämppä sen sedän kautta.”, Aada sanoi ja tuijotti mua ihmettelen. ” Me ollaan tiedetty tästä nyt vasta pari päivää, päivä sen mökkireissun jälkeen”, mun sisko selitti ja otti vastaan mutsin halin.
Musta tuntui kun mä katsoisin jotain sairasta saippuasarjaa... Mua ahdisti ja heikotti, Juska oli tiennyt... Koska se oli aikonut kertoa mulle... Jälleen kerran yksi ihminen kävelisi mun elämästä pois sanomatta mitään. Kaikki mihin rakastuin vietiin multa pois. ”HAISTAKAA VITTU!”, rääkäisin itkien ja juoksin eteiseen alkaen repiä kenkiä jalkaani.
Kaija juoksi mun perään ja yritti pidätellä mua. ”Julia, mikä sulle tuli?”, mutsi yritti ja sen kädet haro mun kasvoja päin mun räpistellessä pois otteessa. ”Te ootte molemmat ihan samanlaisia!”, mä huusin itkien, mä en voinut enää niille kyynelille mitään. Mä en jaksanut enää. ”Aina te satutte just mua!”, kiljaisin ja lähdin kämpästä niin, että ovi pamahti kiinni. Juoksin rappuset alas ja kaaduin toisessa kerroksessa. Vaikka mun otsasta alkoi vuotaa verta mä en tuntenut sitä. Mä halusin vaan pois... Miksi se olin aina minä joka joutui luopumaan ja miksi se olin minä jota aina kusetettiin.
Kommentit