Mä katselin laiskana ohi meneviä autoja ja puristin käsiäni sylissäni tiukempaan. Mä olin soittanut Tonille vartti sitten paniikissa, että sen oli pakko hakea mut pois. Mä olin suoranaisen pelättimen näköinen. Musta tukka oli sikin sokin ja meikit oli tuhriutunut silmien alle kuin pienieläin, jonka päältä on ajettu useampaan kertaan. ”Pahkapirtti vai Apsi?”, Toni puhui ensimmäisen kerran, koko aikana nyt. Kai se odotti, että päästäisiin mukien ääreen niin, se saisi saarnata mulle. Katsoin Tonia väsyneenä ja kohautin olkiani. ”Ihan sama mulle”, totesin hiljaa ja katselin miestä, kun se lykkäsi nelosen silmään meidän kääntyessä moottoritielle. Kun mä olin istunut siihen autoon vartti sitten, olin heti nähnyt, että Toni oli pettynyt muhun ja että se pelkäsi mun puolesta.

Toni oli 32-vuotias pitkä ja sopusuhtainen kundi. Sillä oli taipuisa tummanruskea tukka ja aina sänki, renttu tyyliin. Tänään sillä oli musta villakangastakki ja vaaleammat farkut sekä mustat bootsit. Sen silmillä oli mustat poliisityyliset aurinkolasit, jotka mä olin sille pari vuotta sitten antanut synttärilahjaksi. Mä pidin Tonista sen luonteen takia, se puhui vähän mutta melkein aina asiaa. Silloin kun mä olin Tonin tavannut ensimmäisen kerran se oli vartija. Samoihin aikoihin kun mut kärrättiin sairaalaan, sen epäonnisen juomareissun päätteeksi, se oli vaihtanut ammattiaan. Toni oli pari päivää myöhemmin istunut mun herätessä sängyn vieressä ja hymyilyt. Se oli niitä harvoja kertoja kun se teki niin. Mies oli yleensä aina vakavakasvoinen. Toni oli ilmottanut mulle, että se oli kuullessaan musta päättänyt, että vaihtaisi siltä seisomalta töitä ja hommaisi duunin portsarina.

Toni vilkaisi muhun ja käänsin katseeni pois taas. ”Kolme”, mä totesin ja vilkaisin mieheen uudestaan ja se hymähti. ” Luojan kiitos, sä et ole siellä tällä kertaa.”, Toni sanoi hiljaa ja puristi rattia hiukan. Kaikkien muiden oli jotenkin vaikea muistella sitä sairaalareissua, kaikkien muiden paitsi mun ja mutsin. Auton ohi pyyhälsi poliisiauto, joka laittoi pillit päälle meidän kohdalla ja Toni naurahti kun mä säpsähdin hereille muisteloistani. ”Neljä”, me totettiin yhtä aikaa.

Pahkapirtti oli kiva paikallinen kahvila. Se oli sisustettu metsäläisteemalla ja sisäseinät oli hirsistä. Pöydät ja tuolit oli jotain tummaksi petsattua kuusta ja siellä täällä oli täytettyjä raatoja. Rekkamiehet varsinkin suosivat paikkaa, ihan vaan sen takia, että täältä sai isompia lihapiirakoita kuin ABC:ltä. Mä menin varaamaan meille tutun pöydän ikkunan luolta josta näki läheiselle järvelle. Kesällä täällä kävi paljon turisteja, jotka veneillään tuli pitkienkin matkojen päästä tänne. Mä riisuin takin ja moikkailin parille tutulle kääntäen lopulta kasvoni pois. Musta tuntu, saastaiselta ja likaiselta. Mä olin sosiaalikammoinen tällä hetkellä. Toni asteli pöytään ja asetti tarjottimen meidän väliin, iso keltainen jaffa ja kinkku-munaapasteija oli mulle. Kohtasin harmailla silmilläni Tonin vaaleansinisen jäisen katseen. Tottuneesti se nosti kahvin huulilleen ja otti hörpyn. Me tuijotettiin hetki toisiamme ja mä huokkasi sitten tarttuen jaffaan ja join ahnaasti. ”Noi lasit saa sut näyttää homolta näin talvella.”, totesin miehille ja nypin palasia pasteejasta. ”Itse ostit... Sitä paitsi eilen baarissa saaliit sanoi, että näytän vaaralliselta”, mies totesi ja pieni vino hymy kävi niillä kiveksi veistetyillä kasvoilla. Mä hymähdin pienesti pudistellen päätäni.

Mä muistin vieläkin kuinka kova shokki mulle oli tajuta, että Toni tunsi mut chatistä. Mä ja Toni tutustuttiin sillon kun mä oli 16. Olin aina eräässä nuorten chatissa, jossa kehuin aina minne menen dokaa ja kaikkea muuta. Mä kerroin silloin leväperäisesti asioita itsestäni. Tonin tapaamisen jälkeen se asia oli muuttunut. Tajusin, että siellä saattoi oikeasti olla ihmisiä, joille ei kannattanut kertoa tietojaan. Sillä kerralla mä kerroin chatissä, että sinä iltana me juotaisiin keskuspuiston lähellä olevassa koirapuistossa. Kännin ollessa parhaimmillaan Toni pamahti sinne ja kaato meidän juomat pois. Mä aloin tietty rähisee ja haastaa riitaa, että millä oikeudella se teki niin, mutta kun se sano mun chatti nimen ja kertoi asioita mitä mulle oli viime päivinä tapahtunut mä menin shokkiin. Toni oli ojentanut kätensä ja esittäytynyt olevansa se Neo. Sen jälkeen olin silloin tällöin törmäillyt Toniin viikonloppuisin. Kun täytin 18, Toni antoi mulle numeronsa ja me alettiin pyöriä kavereina. Jossain vaiheessa meistä tuli ystäviä. Vaikka moni sanoisi, ettei tää ollut ystävyyttä, Toni tiesi musta kaiken ja mä vaan harvoi asioita Tonista. Mä en esimerkiksi ikinä ollut käynyt sen kämpässä vaikka se asuikin Piikkivaarassa myös.

”Mitä sä olet tehnyt?”, Toni sanoi ja laski tyhjän kuppinsa pöydälle ja tuijotti muhun.  Mä nypin lisää palasia pasteejasta ja yritin esittää, että se oli maailman mielenkiintoisin asia. ”Okei Julia, mitä muuta sä olet tehnyt kun juonut? Morkkis paistaa kilometrien päähän”, mies totesi ja nojautui eteenpäin ristien kätensä pöydälle. Mä kirosin Tonin ja sen ihmistuntemuksen alimpaan helvetiin sillä hetkellä. Kumminkin mä tiesin, ettei Toni hiiskuisi minnekään suuntaan. Tungin käteni takin taskuun ja heitin sitä keskelle otsaa tyhjällä kondomin kuorella. Toni poimi sen ja pyöritteli sitä hetken käsissään ja nosti katseensa muhun. ”Tiesitkö, että tää merkki hajoaa nopeasti käytössä”, se totesi. ”Toni haista paska jo.”, sisahdin ja painauduin lähemmäs, ”Se oli mun systerin poikaystävä”

Tonin silmät meni hiukan viiruiksi ja mä nielaisin, tiesin kuinka paljon se vihasi ihmisiä, jotka ei ajatellut kuin itseään.  Painoi kasvoni käsiini ja niiskaisin. ”Mä en tiedä miksi mä tein niin”, mumisin käsiini ja tunsin Tonin tuijotuksen vaiken nähnytkään sitä. ”Ajattelit alkaa sekoilee taas kännissä vai? Mä pidän enemmän siitä selvästä Juliasta”, hän totesi ja olin helpottunut, kun se ei tuominnut mua pahasti. Hetken oli hiljaista meidän kahden välillä ja uskaltauduin katsomaan Toniin taas. ”Aiotko sä jatkaa sitä suhdetta?”, mies heitti mulle kysymyksen ja pudistelin päätäni rivakasti. Sen jälkeen mun oli pakko pitää päätäni. Mun krapula oli sanoinkuvaimattoman kaamea. Toni käänsi katseensa järvelle ja naksautti kieltään.  ”Jos se ei jatku, älä turhaan kerro siskollesi. Aada vihaa sua muutenkin tarpeeksi”, mies totesi ja katsoi sitten muhun ja sipaisi hiuksia pois mun silmiltä. ”Julia, mä rakastan sua kuin pikku siskoa ja mä en halua, että susta tulee sellainen mitä me molemmat halveksitaan. Lupaa mulle, että et ala sekoilee taas?”, Toni kuiskasi ja silveli mun kasvoja rakastavasti.

Tonin ja mun suhde oli oikeasti juuri niinkuin läheisillä sisaruksilla. Mä tuijotin niinhin jäänsinisiin silmiin ja nielaisin. ”Mä en voi luvata asioita, jos mä en ole varma voinko mä pitää niitä”, mä kuiskasin hiljaa laskin katseeni pöytään sitten. Toni haki mun kädet käsiinsä ja mä nieleskelin. ”Se on sen Kimin veli... Tai siis velipuoli”, sanoin vapisevalla äänellä hetken päästä.  Toni puristi mun käsiä lujempaa. ”Mä en anna sun ruveta tanssii valssia viikatemiesten kanssa. Jätä se jätkä omaan arvoonsa, älä ala sekoilee, koska sulla on kaksi miestä jo jotka ei halua menettää sua.”, mies jatkoi vakaalla äänellä ja nostin katseeni Toniin kyyneleet silmissä. Mulla oli sekava olo. ”Niille miehille, sä olet prinsessa sun menneisyydestä huolimatta.”, Toni totesi ja hymyili. Mä repesin itkemään vuolaasti. Jos omena on kauniin punainen ulkoa, se ei tarkoita, etteikö se olisi mätä sisältä. Mä olin mätä, enkä mä muuksi muuttuisi. Mä olin rutto ja mun piti vaan laittaa kaikki aina paskaksi.

 

9.Luku