Mä en oikeastaan edes tiennyt mitä tein siinä bussissa. Aada oli aiemmin soittanut mulle innostuneena, että Juska oli juorunnut sille jo, että tulisin niiden mukaan Makkosen mökille. Samassa hengenvedossa se oli pahoitellut, että mun matkustamiseen tulisikin muutos. Kyyti, jolla mun piti päästä, peruuntui ja mun pitäisi tulla bussilla. Mä olin kironnut kaksikon alimpaan helvettiin. Olin ensin ajatellut, kiitti mulle riitti, mutta huomasin, että kymmen yli kuusi mä törötin bussipysäkillä, tällättynä ja 0.5 limpparin kanssa.

Bussissa oli selvästi muitakin mökille menijöitä, koska ne puheli Makkosesta. Mä keskityin repimään etikettejä pullosta ja vilkuilin välillä ulos. Makkosen mökki oli Rauhanlaaksossa päin. Se oli omakotitalo aluetta, mutta tiesin, että siellä oli muutamia kesämökkejä. Bussipysäkiltä mun pitäisi kävellä vielä vajaa puoli kilsaa rantaan päin niin löytäisin kyllä perille. Mun puhelin piippasi ja kaivoin sen mustan nahkatakin taskusta katsoen viestin. Se oli Tonilta. Hymyilin hiukan ja se sai mut paremmalle tuulelle. Toni kysyi voitaisiinko nähdä Lauantaina kun sillä olisi kerrankin vapaata. Näpyttelin takaisin tottakai viestin samalla kun hyppäsin linja-autosta pois ja valuin jengin perässä kohti Makkosen mökkiä.

”Moih Julli!”, huuto kuului pian mun korvan juuresta ja tunsi kuinka mun olkapäiden yli kiedottiin käsi ja mut rutistettiin isoon ja ehkä jopa hiukan hikiseen kainaloon.  Säikähdin mielettömästi kun en ensin tunnistanut sitä kaljua jääkaappipakastin yhdistelmää. Olin jo antamassa avarin tervehtiä kaappaajani kun tajusin.

”RÄKKÄTTI PERKELE!”, kiljui innosta ja tartuin halaamaan miestä. ”Mitä ihmettä... Missä sun tukka on?” hali hyökkäykseni kohde oli Tuomo Rastas, mun hyvä kaveri ylä-asteelta ja amiskasta. Me jäätiin heti muusta porukasta jälkeen kun Räkätti tarjosi mulle savukkeen. ”Me ei olla nähty vuosiin.”, totesin hymyilen ja sytytin tupakan miehen tarjoamasta tulesta. ”Jooh ei olla ei, ei oo pahemmin ollut lomia”, Räkätti totesi ja kaivoi taskustaan taskumatin, josta se veti pitkän ja ahnaan hörpyn. ”Lomia? Älä vittu sano että menit armeejaan vaikka vannoit että et mee sinne paska paikkaan”, totesin naurahtaen ja mun ilme vakavoitui kun Räkätti nyökkäsi syvään. ”Oli vähän niinkuin pakko...”, se totesi ja katseli mua aivankuin miettisi kertoakko vai eikö.

Lopulta sen humala varmaan pakotti sen siihen. ”Muistat varmaan Pipsan, Hallikon Pipsan?”, se kysyi sitten ja mä nyökkäsin syvään. Pipsa oli ihminen, joka oli tehnyt mun ylä-asteesta helvetin ja sama kiusaaminen oli jatkunut ammattikoulussa. Koko Piikkivaara oli varma, että Pipsasta tulisi kylän eka positiivinen kuuluisuus. Vaikka olihan Tuomonkin äiti kuuluisuus, tosin ei positiivisesti.  Eräs juhannus, kun me oltiin menossa ysille, Tuomon äiti, Suvi Rastas, oli saanut miehensä kiinni pettämästä tätä naapurin kanssa ja oli puukottanut miehensä siltä seisomalta. Tuomo oli sitten kärrätty sen mummon hoteisiin ja sen sai jotenkin kampailtua ysin läpi, seuraavana syksynä ammattikoulussa se oli viel enemmän hajalla kun mummo oli kuollut. Se oli joutunut sitten jo omilleen.

”Kuinka mä voisin Pipsan unohtaa”, sanoin ja mun äänessä paistoi viha. ”Jooh.. Meille tulee muksu helmikuussa”, Räkätti sanoi ja joi taas pitkän hörpyn. Mä en voinut mitään mutta mun leuat loksahti auki ja tupakka tippu mustattujen huulien välistä. ”MITÄ?!”, kiljaisin ja Räkätti hieroi niskaansa tuskastuneena. ” Jooh, sellainen vahinko laukaus ja Pipsan porukat haluaa meidät naimisiin äkkiä” Mä en ollut uskoa korviani, samalla mun sisällä värähti hiukan. Mä voisin yhtä hyvin olla tuollaisessa tilanteessa ja veikkasin, että isä joskus toivoikin, että mä asettuisin. Mä näin Räkätin kiemurtelusta, että se olisi halunnut kasvaa viel aikuiseksi, sillä oli kovat paineet. ”No... Mä en taida saada kutsua ristiäisiin jos se on Pipsasta kiinni, joten lähetä mulle pari kuvaa postissa.”, Mä totesin hymyilen ja jotenkin Räkätin ilme helpottui heti, kun mä en alkanutkaan sitä tuomita. Mä olin sitä mieltä että jokainen toimi omillaan haluais sitä tai ei. Jokainen oli vastuussa omista valinnoistaan. Mulla oli kantoja ja mielipiteitä sekä käsityksiä, joita mikään ei horjuttaisi.

Me käveltiin Räkätin kanssa sitten kohti mökkiä löpisten niitä ja näitä. Me päästiin pihalle lopulta ja siellä oli iso grilli ja pöytä täynnä juomaa ja ruokaa. Pari kimmaa paini alusvaatteisillaan lasten kumisessa uimaaltaassa, joka oli saippuavaahtoa täynnä. Mun katse kiersi siinä porukassa ja mua alko ällöttää se nuorison määrä. Olin jo kääntymässä takaisin, kun eräs blondi äkkäsi mut. ”AAAADAAAA! SUN MÖRKÖ SYSTERI TULII!”, se lehmä huusi sisälle ja vilkaisin viereeni. Räkätti oli jo painunut parin vanhan tuntun luokse ja selitti niille innoissaan jotain. Porukka vilkaisi muhun ja mä kohotin pienesti leukaani tervehdykseen.

”JUULIA!”, Aada huusi ja huijoi pullon kanssa kun känninen kameli sisältä. Sillä oli piikki korot jotka upposi välittömästi lautojen väliin ja se horjahti ne pienet raput alas. Sen farkku minihameesta kuului valtava rits ja sen pinkit ihkut stringit loisti muhun päin. Mun suu kääntyi ilkikuriseen hymyyn muiden kauhistellessa ja rynttätessä auttomaan Aadaa. Jotenkin tilanne oli vaan niin koominen, että mä repsin nauramaan.  Ehkä illasta ei tulisikaan niin huono.

6.Luku