Mä istui vessan oven vieressä ja kuunteli sisältä kuuluvaa ykä konserttia. Jossain vaiheessa, mulle oli tullut pieni huoli Aadasta ja sen takia mä nytkin istui siinä huusin edessä ja hypistelin sormissani jotain apilan raatoa. Kello oli lähemmäs kaksitoista jo ja mä olin kypsä himaan. Tippaakaan mä en ollut viel juonut, josta olin helvetin onnillinen. Mä olin päättänyt pysyä raittiina, mä en haluisi siihen kierteeseen missä vuosi sitten olin ollut.

”Helpottaako?”, mä sanoin ja kurkkasin huusin sisälle, jossa Aada oli laina verkkareissa ja itki ja oksensi. Se oli jotenkin kammottavan kuulosta. Siskoni vastasi mulle jotain, joka kuulosti samalta kun vessaa vedettiin ja samalla sinne olisi kaadettu litra tolkulla jotain. Huokasin ja käänsin katseeni polulle, josta päin saapasteli tuttu hahmo. Äkkiä mun sisällä värähti kun tajusin, että Juska painoi pelkät musta farkut jalassa huusille. ”Joko se lopetti?”, Juska kysyi multa ja istahti mun vasta päättä. ”Prinsessan on vieläkin vähän huono olla. Te tuskin pääsette pois tänään täältä.”, tosin ivallisesti ja yritin esittää, että mun mieleen ei palaisi Juskan huulien maku. Samassa mun korvissa suhisi ikävästi taas ja Juskan om hyväinen ilme paljasti, että se tiesi mitä ajattelin. Nousin nopeasti ylös ja puhdistelin mustien farkujeni takamuksen havunneulasista ja muurahaisista. ”Mun kyyti lähtee..”, totesin ja laitoin kädet taskuun ja muistin miksi vihasin Juskaa niin paljon.  ”Tuota...”,Juska aloitti, mutta kova kolaus sai meidät unohtumaan mun lähdön.

Me tunkeuduttiin molemmat melkein salmana huusiin ja mä olin oksentaa pelkästä näystä. Aada oli oksentanut puoliksi itsensä päälle ja sen toppi oli tuskin sen päällä ja naama oli kun, joku olisi yrittänyt pyyhkiä tolulla sen meikkikilot veks. Juska huokasi ja nappasi paperia  alkaen pyyhkiä oksennuksia , tyttöystävänsä rinnoilta. ”Vitun horo, joka kerta se juo liikaa”, Juska murisi ja oli muutan kerran oksentaa hajusta, ainakin se kakoi siihen malliin.

Oli ihme , että me saatiin roudattua Aada huusilta mökille ja sänkyyn. Mä lähdin rantaan päin pesee käsiäni, mun ei tarvinnut edes katsoa taaksepäin kun mä tiesin, että Juska seuraisi mua. Meidän välillä oli jotenkin niin sähköinen jännitte, ettei tarvinnut olla nero tunteakseen sitä.

Polvistuin laiturin päähän ja kastoi käteni hyiseen veteen katsellen vastarantaan. Aloin muistella mun lapsuutta, äkkiä mä kaipasin mielettömästi  Kaisaa. Kaisa oli ollut mun paras lapsuudenkaveri, me oltiin oltu kun paita ja perse aina amiskalle asti. Mä olin mennyt sitten kaupalliseen ja Kaisa oli mennyt pukuompelijaksi.  Mä veikkaan, että Kaisan lähtö laukaisi osittain sen ryyppykierteenkin. Koulujen jälkeen Kaisa oli tavannut Miikan. Ne tapasi vappuna kun me oltiin Konisalmella. Ne rakastu täysillä ja pian Kaisa ja Miika muutti sitten isompaan kaupunkiin Niemikylään. Mä jäin yksin. Tai melkein yksin, Pasi alko siinä vaiheessa kantaa kamojansa mun kämppään ja kihlasi mut. Muhun iski pian pakokauhu ja mä tuhosin kaiken.

Olin unohtanut Juskan ja muistin sen vasta kun se pyyhki kyyneleitä sormellaan mun poskilta. ”Julia hei...”, se kuiskasi ja veti mut sen syliin. Mä painauduin paljasta rintaa vasten ja hautasin kasvoni sen rintakehään ja annoin itseni ulvoa. Mä en muistanut milloin viimeksi mä olisin itkenyt. Varmaan silloin sairaalassa, kun olin nähnyt faijan pettyneen ilmeen. Silloin kun se kertoi, että se rakasti mua, eikä halunnut luopua musta. Että mä voisin puhua sille kaikesta. Juskan käsi silitteli mun selkää ja se hyssytteli mun korvaan. Pikku hiljaa mä aloin rauhottua ja mun volina muuttui nikotteluksi. Juska keinui hiukan ja mä käänsi katseeni taas järvelle se oli ihanan  tyyni, jossain huhuili pöllö. Juskan sormet painui mun hiuksiin ja suljin silmäni ja nautin siitä. Jotenkin mä olin rauhallinen, mulla ei ollut sitä ainaista tarvetta juosta ja rimpuilla.

”Julia... Sä voit kertoa mulle jos haluat... Mulla on aikaa kuunnella”, mies kuiskasi jonkun vartin päästä ja mä havahduin hereille ja nostin katseeni Juskan harmaisiin silmiin. Mä en ees jaksanut alkaa väittelemään tai huutamaan, ettei se kumminkaan tajuaisi. Tuijotin sitä vaan vihaisena ja halveksevasti. Mä nousi istumaan ja riisui kengät tuikaten jalat järveen ja tuijotin kauas. Juska nousi ja laiturin hytkyntä kertoi, että se lähti. Ilmeisesti mun katse tehosi sittenkin.

Mutta mä juhlin liian ajoissa. Pian Juska palasi mun viereen viinipullon kanssa ja mä haistoin savun. Katsoin taaksemme ja huomasin, että se oli laittanut rantasaunan tulille. Olisi kiva päästä kyllä saunaan. Mies avasi viinipullon ja ojensi sen mulle. Mä tuijotin nielaisten sitä ja tartuin siihen. Lopulta mä nostin sen huulilleni ja joi kulauksen. Helvetti mä olin tekopyhä ja heikko.

 

7.Luku