Mä muistan jotenkin tarkkaan ensi kerran kun mä näin sen, Juskan ensimmäisen kerran. Oikeastaan se varmaan alkoi viha-viha suhteella. Toisaalta, en olisi ikinä uskonut sitä. En varsinkaan Aadasta, joka muistutti olemukseltaan lähinnä kävelevää barbie-nukkea pitkine vaaleine hiuksineen ja sinisine silmineen. Lisäksi sillä oli aina jotain pissiskuteita. Mä muistan kuinka mä oli nauranut silmät päästäni kun se oli yksi kerta pölähtänyt mun kämpille esittelemään naapuri kaupastaan ostamaansa korsettia, joka oli valkoinen. Se sanoi, että se oli rajua ja rokkia. Ei se ollut. Jos mun kuteisiin vertasi. Aada tapansa mukaan oli silloin suuttunut mulle.
Mä menin käymään kotona sinä lauantaina, koska mulla oli vapaapäivä kiskalta. Meidän faija istui rappusilla tupakalla. Oikeastaan omakotitalo, jossa faija ja siskoni asuivat oli hieno. Keltainen, musta katto, pieni piha, jota isä tykkäisi laittaa. Istuin isän viereen ja laitoin tupakaksi, siinä me pössyteltiin hetki hiljaa. Lopulta isä avasi sanaisan arkkunsa.
”Aadalla on joku poika...”, isä sanoi ja katsoi mua jotenkin syyttävästi. Kohautin kulmiani hiukan, ne oli pinkit tänään, oli ollut aamulla sellainen tunne. Vaikkakin nyt kun näin isän samanvärisen katseen katsovan mua jotenkin syyttävästi, tuntui että niistä olisi pitänyt tehdä vaikka harmaat tai tummansiniset.
”No miksi sä mua katsot noin, mä olin eilen töissä”, tokaisin hiukan loukkaantuneena, ei mulla ollut aikaa seurata siskoni tekemisiä. Suoraan sanottuna, mä en edes halunnut nähdä miltä Aada näyttäisi seuraavana vuonna baarissa. Mä skippaisin suosiolla kaikki baarireissut sen kanssa.
Kumminkin faija oli saanut mut uteliaaksi. Mä tumpasin tupakan ja hypin sisälle. Paiskasin tahallani oven kiinni niin että kuului, että täältä tulloo jaffat! Kävelin suoraan Aadan huoneelle ja kurkkasin sisään, ei ketään. Kävin kurkkaa vierashuoneenkin, mutta sielläkään ei ollut ketään. Sen sijaan vesi, joka lorisi iloisesti suihkuhuoneessa kertoi, että siellä oli joku. Päätin keittää kahvit ja kävelin keittiöön keskittyneenä puhelimeeni, muuta tyyppi halusi tänään lähteä vähän maistelemaan ja mua pyydettiin mukaan.
”Et sitten hiljempaa tullut, mä melkein olisi odottanut viel, että olisit huutanut tullessasi vaikkapa Julia is da house!”
Jumakauta se ääni laitto mut värisee, joka paikasta. Sisältä, ulkoa ja päässä pätki. En tiennyt uskaltaisinko nostaa katsettani vai pitäisikö mun vaan loikkia takaisin. Sydän pamppailen mä nostin katseeni puhelimesta. Silloin se tapahtui, suurella räsähdyksellä mun ja Aadan maailmat kohtasi. Hyvä, ettei pää haljennut siitä äänestä. Meidän faijan keittiönpyödässä istui mies... siis mies ei mikään kiiltokuvapoika tai patu. Siinä se istui bokserisillaan ryystämässä kahvia kuin kotonaan. ”Nääh en mä... onko sumppia viel?”, mä kysyin ja menin pannulle. Olihan sitä, touhusin omiani siinä ja kurottauduin ottamaan mukia kun mun takaa kuului. ”Jumalauta sulla on paljon parempi takalisto kun siskollasi, ei sellainen luinen paska.”
Hyvä, ettei kuppi tippunut käsistä ja käännyin katsomaan sitä, hetken mä vihasin sitä, oikeastaan mä aloin vihaa sitä siitä hetkestä, koska luulin että se oli vittuilua. Tälläinen oli ensitapaamiseni Juskan kanssa, Jussi Kaikkonen, ikä 18 v, siskoni uusi poikaystävä ja mun tuleva syntini.
Kommentit